Sellaista olen miettinyt

 Miten inhimillisyys näyttäytyy työpaikallasi? Onko se asia, jota piilotellaan ja hävetään vai saako se näkyä? Onko se osa yrityskulttuuria oikeasti, vai ainoastaan päälle liimattu visio, jonka toteutuminen jää toisarvoiseksi? Erityisesti asiantuntijatyössä on jo jonkin aikaa keskusteltu inhimillisestä yrityskulttuurista yhtenä valttikorttina uusien osaajien rekrytoinnissa. Usein tämä tarkoittaa käytännössä mahdollisuutta sovittaa työ ja vapaa-aikaparemmin yhteen. Kun työnantaja joustaa muun elämän tarpeisiin, usein myös työntekijä joustaa tarvittaessa enemmän, ja hänen on tyytyväisempi ja voi töissä paremmin. Inhimillisyys on kuitenkin enemmän kuin vain ajankäytön käytänteistä sopimista. Kielitoimiston sanakirjanmukaan inhimillisen yksi merkitys on ”ihmiselle ominainen”. Oman havaintoni mukaan olemme haavoittuvaisia, tunteikkaita, epätäydellisiä, virheitä tekeviä yksilöitä, joiden erilaisuuden kirjo asettaa haasteita kaikelle yhteistoiminnalle. Me viestimme sanoin ja teoin, ääneen ja

Työelämässä tyypillisesti syntyy jonkinlaista vaihtelua kiireen ja seesteisen ajan välillä. Alasta riippuen vaihtelu voi olla pientä laineiden liplatusta kesäisenä päivänä, tai valtavien aaltojen iskeytymistä rantakallioihin. Tasapainon löytäminen voi olla haastavaa, varsinkin jos vaihtelua ei pystytä ennustamaan riittävästi.  Itselläni työelämässä on kuluneen vuoden ajan ollut melko hektistä. Normaalin kiireen lisäksi on ollut ulkopuolelta tulevaa painetta ja tämä yhdistelmä on saanut aikaan kirjoittamisen jäämisen taka-alalle. Huomaan kuitenkin kaipaavani uppoutumista teksteihin ja tavoitteenani onkin saada aikatauluihini mahdutettua jälleen enemmän kirjoittamista. Nähtäväksi jää kuinka onnistun. Aiheet, jotka itseäni puhuttelevt eniten, liittyvät työelämän inhimilliseen puoleen. Numeroita, tavoitteita ja kaikenlaisia säädöksiä vilisevässä päivässä, kaipaan pehmeyttä, empatiaa ja epätäydellisyyden hyväksymistä. Joskus tarvitaan rohkeutta nostaa se lapa pystyyn virheen merkiksi ja mie