Sellaista olen miettinyt

 Suomalaisessa kulttuurissa positiivisen palautteen antaminen on vuosikymmenien ajan ollut nihkeää. Sanonnat, kuten "kissa kiitoksella elää" ja "työ tekijäänsä kiittää" ovat tuttuja viittauksia siihen lähtökohtaiseen pelkoon, että liika kiittäminen ja kehuminen saattaisi tehdä ihmisestä ylpeän. Eikä mikään ole niin paha kuin ylpeä ihminen, sillä luterilainen nöyryys ja vaatimattomuus ovat todellisia hyveitä, joita kaikkien tulee tavoitella.  Tästä syvään juurtuneesta asenneongelmasta on onneksi vähitellen  alettu päästä eroon ja työhyvinvoinnin kannalta merkityksellisen palautteen antaminen ja saaminen tunnustetaan nykyään merkittävästi hyvinvointia lisääväksi tekijäksi. Toki tästä on seurannut monia vaivautuneita hetkiä työpaikalla, kun kiitosta saavat työntekijät kiemurtelevat noloina, täysin varautumattomina ja kokemattomina palautteen saamiseen ja koittavat kaikin keinoin vakuuttaa, "ettei tämä nyt ollut mitään" ja "eipä tässä mitään kiittämistä o

 Rutiineista puhuttaessa sävy on melko usein negatiivinen. Työpaikkailmoituksissa kysytään siedätkö rutiineja, ikään kuin ne olisivat jotain mitä on vaan pakko kestää. Toisaalta tietyllä totutulla tavalla työskentelevää henkilöä saatetaan kutsua kaavoihin kangistuneeksi, mikä antaa mielikuvan joustavuuden häviämisestä, kun työstä tulee rutiinia. Rutiinit ovat kuitenkin tärkeä osa elämää. Lapsille opetamme tärkeät aamu- ja iltarutiinit jo mahdollisimman nuorena, jotta arki sujuisi mutkattomasti. Asioiden ennakoitavuus auttaa niin lasta, kuin aikuista siirtymään oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä tehtävästä toiseen. Samalla varmistetaan, että kaikki tärkeät toimet tulee hoidettua.  Hyvinvointivalmentajat puhuvat mieluummin ravinto- ja liikuntatottumuksista, kuin rutiineista, mutta samasta asiasta niissäkin on kyse. Säännöllisesti tehtävistä, samanlaisina toistuvista toimista. Kun liikunnasta tulee toistuva rutiini, on sen suorittaminen helpompaa: ei tarvitse kuluttaa aikaa sen mie

Mielen tehtävä on tuottaa ajatuksia. Näitä ajatuksia me voimme puntaroida ja arvioida ovatko ne hyviä vai huonoja, uskommeko niihin vai emme. Jokaista ajatusta ei nimittäin kannata hyväksyä ja uskoa.  Mieli on meinaan sellainen kaveri, joka ei välitä vaikka huutelisi meille törkeyksiä tai lannistavia ajatuksia. Se voi haukkua tyhmäksi ja laiskaksi välittämättä yhtään pitääkö väitteet paikkansa vai ei. On itse tietoisesti päätettävä, ettei näitä ajatuksia nyt kannata ottaa tosissaan, vaan on parempi hylätä ne ja heittää pois.  Työelämässä mielen tuottamat ajatukset usein palvelevat tehtävistämme suoriutumista. Luova mieli pulppuaa ideoita ja hoidamme hankalatkin asiat helposti alta pois. Tosin sellainenkin tilanne on joskus tullut kesken asiakaspalvelutilanteen, että mieli lyökin tyhjää! Tuntuu, että kaikki ajatukset ovat kadonneet, eikä ole mitään pään sisällä. Onneksi nuo tilanteet ovat yleensä erittäin lyhyitä hetkiä. Vinkki: Jos näitä alkaa ilmaantua usein ja ne kestävät pidempään,