Sellaista olen miettinyt

Kuuntelin hiljattain Ryan Holidayn teoksen Irti Egon vallasta ja totesin, että niin se taisi vanha kansa olla oikeassa kuitenkin, kun sanoivat vaatimattomuuden kaunistavan ihmisen. Monta vuotta tässä onkin mennyt välissä niin, että meille on uskoteltu pystyvämme mihin vain, kunhan boostaamme omaa egoamme tarpeeksi.  Ryan Holiday väittää, että "epäterveet uskomukset omasta tärkeydestä, arvokkuudesta ja erillisyydestä estävät elämästä täyttä elämää. Ne tekevät epäonnistumisista tarpeettoman raskaita, antavat pelon ohjailla ja estävät oppimasta uutta." Toisin sanoen, mikäli olemme mielestämme tärkeämpiä kuin oikeasti olemmekaan ja jos uskomme olevamme jotain erityistä, mihin muut eivät kykene, pelkäämme epäonnistumista niin paljon, ettemme kykene tekemään ratkaisujamme objektiivisesti. Jos puolestaan ymmärrämme, ettemme ole ainutlaatuisia ja että olemme vain yksi osa isoa kokonaisuutta, teemme ratkaisut avoimin mielin ja sen perusteella mikä olisi kokonaisuuden kannalta parasta,...

Olen itse työelämässä melko avoin ja kerron itsestäni työkavereille asioita, joita moni saattaa pitää hyvin henkilökohtaisina. Olen kertonut muun muassa kokemastani masennusjaksosta täysin arkipäiväisenä asiana, sellaisena yhtenä ajanjaksona elämässäni, joita on ollut monenlaisia. Minulle tuo ajanjakso nimittäin on yhtä arkipäiväinen asia, kuin oli opiskeluaika tai pikkulapsivaihe. Avoimuuteni on kuitenkin toisinaan herättänyt hämmästystä ja on ihmetelty kuinka uskallan paljastaa itsestäni niin paljon.  Ensinnäkin olen aika hyväuskoinen ihminen. Minä valitsen ajatella ihmisistä hyvää silloinkin, kun olisi ehkä syytä epäillä heidän vaikuttimiaan tai sanojensa totuudellisuutta. On totta, että toisinaan joudun kohtaamaan pettymyksiä ihmisten suhteen juuri tästä syystä. Mutta olen myös huomannut, että ihmiset ovat pääosin melko rehellisiä ja toimivat oikein - ainakin silloin, kun he huomaavat jonkun odottavan heiltä sitä. Se, että joku vilpittömästi uskoo hyvää sinusta, saa jostain syy...