Sellaista olen miettinyt

Työhyvinvoinnin merkitys arjessa jaksamiseen on kiistaton. Siitä on turha kirjoittaa sen enempää tällä erää. Sen sijaan olen ystäväni kanssa pohtinut viime viikkoina enemmän sitä, kuinka merkittävä osa hyvinvointiamme työ itsessään jo on. Ystäväni on nimittäin ollut pitkällä sairauslomalla ja hän hartaasti odottaa jo pääsevänsä töihin.   Nyky-yhteiskunta on monella tavalla muuttunut hektisemmäksi ja jos voi sanoa - kaoottisemmaksi. Maailmalla tapahtuu paljon ikäviä asioita, joihin emme pysty vaikuttamaan. Lähipiirissämme saattaa olla paljon haasteita, kuten läheisen vakava sairastuminen tai joutuminen äkillisesti onnettomuuteen. Toisaalta inflaatio nostaa hintoja lähes samaan tahtiin kuin energiakriisi ja talousasiat huolettavat. Eikä meillä itsellämme välttämättä ole minkäänlaisia keinoja vaikuttaa asioiden kulkuun. Emme kykene hallitsemaan asioita ympärillämme, voimme ainoastaan pyrkiä sopeutumaan niihin. Ja tässä kaiken kaoottisuuden keskellä usein se oma työmme on niitä harvoja...

 Uusi työntekijä, joka intoa täynnä aloittaa tehtävässään, lähes poikkeuksetta haluaa antaa työnantajalleen lahjan. Tuo lahja annetaan kiitoksena tehtävään valituksi tulemisesta ja hyväntahdon eleenä, jotta yhteistyö lähtisi sujumaan mukavasti. Otatko työnantaja tuon lahjan vastaan kiittäen ja vastalahjalla palkiten? Vai onko lahja sinulle itsestäänselvyys josta ei sen kummemmin tarvitse kiitellä tai palkita?  Lahja, jonka työntekijä sinulle antaa, on hänen aloitteellisuutensa, luovuutensa ja intohimonsa työhön. Nämä ovat kaikki asioita, joita et rahalla voi työntekijältä ostaa, siksi ne ovat lahjoja. Palkanmaksun edellytyksenä on työntekijän kuuliaisuus työnantajalle. Se on siis ostettavissa. Lisäksi työntekijältä voidaan edellyttää ahkeraa työotetta sekä tietyn osaamistason saavuttamista. Mikäli työntekijällä on näissä selviä puutteita, on se tilanteesta riippuen jopa syy purkaa työsopimus. Mutta intohimon puute työtä kohtaan ei onneksi ole peruste irtisanomiselle ainakaan t...