Työhyvinvointi - Työ osana hyvinvointia

Työhyvinvoinnin merkitys arjessa jaksamiseen on kiistaton. Siitä on turha kirjoittaa sen enempää tällä erää. Sen sijaan olen ystäväni kanssa pohtinut viime viikkoina enemmän sitä, kuinka merkittävä osa hyvinvointiamme työ itsessään jo on. Ystäväni on nimittäin ollut pitkällä sairauslomalla ja hän hartaasti odottaa jo pääsevänsä töihin.

 

Nyky-yhteiskunta on monella tavalla muuttunut hektisemmäksi ja jos voi sanoa - kaoottisemmaksi. Maailmalla tapahtuu paljon ikäviä asioita, joihin emme pysty vaikuttamaan. Lähipiirissämme saattaa olla paljon haasteita, kuten läheisen vakava sairastuminen tai joutuminen äkillisesti onnettomuuteen. Toisaalta inflaatio nostaa hintoja lähes samaan tahtiin kuin energiakriisi ja talousasiat huolettavat. Eikä meillä itsellämme välttämättä ole minkäänlaisia keinoja vaikuttaa asioiden kulkuun. Emme kykene hallitsemaan asioita ympärillämme, voimme ainoastaan pyrkiä sopeutumaan niihin. Ja tässä kaiken kaoottisuuden keskellä usein se oma työmme on niitä harvoja asioita, jonka voimme kokea hallitsevamme. 

Toki työelämässäkin tulee vastaan monenlaisia yllätysmomentteja, mutta oma osaamisemme on koulutettu niitä varten. Olemme ehkä vuosien ajan harjoittaneet työtämme ja osaamme sen läpikotaisin. Tiedämme täsmälleen, mitä eri tilanteissa tulisi tehdä, miten ongelmia ratkotaan tai mistä niihin saa nopeiten apua. Emme enää menetä hallinnan tunnetta ensimmäisen töyssyn tullessa vastaan. Lisäksi nykyään työyhteisöissä panostetaan myös positiivisen palautteen antamiseen ja saamiseen. Vaikean paikan tullen saattaa työkaveri tsempata ja tilanteen ohi mentyä, kiittää hyvästä suorituksestasi. Ja kyllä vaan oma itsetuntomme vahvistuu jokaisesta kiitoksesta ja jaksaminen paranee. Eipä tule samalla tavalla yksityiselämässä keneltäkään kiitoksia suoriutumisesta normaaliin elämään kuuluvista asioista, kuten koko perheen harrastuskalenterin yhteensovittamisesta kuljetusten suhteen. Siitä kyllä saa kuulla, jos kuljetusjärjestely ei toimi tai myöhästyy. 

Ilman työtä ja tätä pakotietä edes hetkellisesti hallinnan tunteeseen, alkaa koko elämä vähitellen murentua. Tuntuu, ettei oikein mistään saa otetta, mikään ei suju ja asiat ympärillä tapahtuvat ilman että niihin voi vaikuttaa. Oma itsetunto alkaa heiketä, kun sitä tsemppaavaa työkaveria, jolle purnata huonosta päivästä ei olekaan vierellä. Kaikki maailman murheet alkavat kasvaa mielessä, kun on aikaa ajatella niitä enemmän. Töissä ollessa kun yleensä tulee keskityttyä työntekoon, niin että se murehtiminen globaaleista ongelmista jää taka-alalle. Mieliala laskee, uupumus ja ahdistus kolkuttelee ovella innokkaina astumaan sisään. 

Tässä tilanteessa on ihmisestä itsestään kiinni se, minkä keinon hän valitsee saadakseen elämäänsä jälleen tunnetta oman elämän jonkinlaisesta hallinnasta - tai valitseeko ajatumisen hallitsemattomasti hetkestä toiseen. Melko terveellisenä keinona voidaan pitää jonkin harrastuksen aloittamista, kuten kuntoilu tai kielten opiskelu. Harrastukset antavat vastaavaa tunnetta tilanteen hallinnasta ja uuden oppimisesta kuin työ ja tämän lisäksi harrastukset usein auttavat luomaan hyviä ihmissuhteita. Kuntoilu harrastuksena on palkitsevaa myös siitä saatavien tulosten ja onnistumisten vuoksi. Epäterveempi keino hallinnantunteen hakemiseen ovat esimerkiksi erilaiset syömishäiriöiden muodot. Valitettavasti nämäkin tuntuvat yleistyneen viime vuosina. 

Näillä perusteilla olemme ystäväni kanssa todenneet, että työ on itse asiassa aika merkittävä osa ihmisen hyvinvointia - henkistä ja fyysistä. Eikä sillä oikeastaan ole edes merkitystä onko jonkin tietyn alan ammattilainen. Riittää, että on juuri sen oman alansa osaaja, niin ettei tarvitse tuntea epävarmuutta toimissaan. Työ tuo myös sellaista rytmiä ja rutiinia elämään, jonka ympärille on helppo muodostaa muita hyviä tapoja ja tottumuksia. Pienempikin määrä työtä viikossa riittää antamaan myös yhteenkuuluvuuden tunnetta työkavereiden kanssa, mikä on sekin ihmisen perustarpeita. 

Niinpä vaikka työhyvinvointi onkin tärkeä aihe, on se täysin tarpeeton ilman sitä työtä. Muistetaan siis me, joilla on mahdollisuus työn tekemiseen, olla kiitollisia työpaikoistamme, sillä työ = hyvinvointi.