Itse(myötä)tunto tukena työelämässä

 Hyvän itsetunnon merkitystä korostava yhteiskunta tuottaa huijarisyndoomasta kärsiviä työelämän ammattilaisia, jotka kyseenalaistavat kaiken osaamisensa kohdatessaan haastavia tilanteita tai epäonnistumisia. Epävarmuus tulkitaan ammatillisen itsetunnon puutteeksi ja äkkiä vuosien kokemus ja opitut taidot eivät tunnu enää riittävän. 

 Itsetunnon parantamiseen on oppaita maailma väärällään. Ne tarjoavat erilaisia harjoituksia ja ajatusmalleja itsetunnon parantamiseen ja välittävät mielikuvan, jonka mukaan hyvä itsetunto on avain menestykseen, niin työelämässä kuin ihmissuhteissa yleensä. Pitää olla varma itsestään, silloinkin kun ei ole varma olo ollenkaan, tai epäonnistuminen on vain ajan kysymys. 

Entäpä jos itsetunnossa ei olekaan kyse siihen liitetyistä varmuuden ja oman kyvykkyytensä tietoisesta esille tuomisesta? Entäpä jos sanaan liitettäisiinkin myötätunto, niin että kyse olisikin itsemyötätunnosta? Oman itsensä myötätuntoisesta hyväksymisestä niin puutteineen kuin vahvuuksineen? 

Ole ystävä itsellesi

Osoittamalla armollisuutta itseämme kohtaan, emme enää odota vain erinomaisuutta ja onnistumisia itseltämme, vaan toteamme, ettemme aivan kaikessa ehkä olekaan niin osaavia ja päteviä kuin haluaisimme ja se on ihan ok. Ainahan on mahdollisuus oppia uutta ja kehittyä. 

Itsemyötätuntoinen ihminen ymmärtää, ettei epävarmuus tai jonkin asian heikompi hallinta tee meistä huijareita. Jonkin yksittäisen tilanteen epäonnistuminen on inhimillistä, kukaan ei voi onnistua aivan joka kerta täydellisesti. Eikä epäonnistuminen yhdessä tai vaikka useammassakin asiassa hävitä pois niitä kertoja, kun olemme onnistuneet työelämässä. 

Näennäisesti hyvän itsetunnon omaava ihminen tarttuu uusiin tehtäviin varmana osaamisestaan, eikä koe tarvetta kysyä neuvoa tai apua oppiakseen Itsemyötätuntoinen ihminen puolestaan tiedostaa rajoitteensa ja on valmis ottamaan neuvoja vastaan. Mitä sanoisit kumpi todennäköisemmin onnistuu uudessa tehtävässä paremmin?   

Menestymisen avain ei siis olekaan itsetunto, vaan taito hyväsyä itsensä sellaisenaan keskeneräisenä, toisinaan möhlivänä, ei erityisenä hyvässä tai pahassa. (Pietikäinen, 2021) 

Empatian osoittamisesta toisia kohtaan esimerkiksi haastavissa keskusteluissa on jo tutkittua tietoa. Myötätunto auttaa ratkaisemaan ihmisten välisiä kriisitilanteita tehokkaasti. Miksei sama voisi siis toimia ihmisen henkilökohtaisissa kriiseissä? Opettelemalla olemaan empaattinen itseään kohtaan, suhtautumalla kannustavasti itseensä, ymmärrämme omaa toimintaamme paremmin ja mielen kriisi lievittyy. Loogista, eikö vaan? 

Helpommin tietysti sanottu kuin tehty. Arto Pietikäisen uusin teos: Joustava mieli ja hyvän itsetunnon ABC ( Kustannus Oy Duodecim, 2021) toimii kuitenkin hyvänä johdatuksena aiheeseen. Suosittelen tutustumaan teokseen, kuten muihinkin Arton julkaisemiin Joustava mieli -sarjan kirjoihin. 

Minulla on ollut etu saada Artolta henkilökohtaisestikin vinkkejä ja mielen työkaluja omannäköisen elämän rakentamiseen. Säännöllisin väliajoin pysähdyn tarkistamaan saamieni työkalujen avulla, että suunta on edelleen oikea ja teen tarvittavia muutoksia kurssissa. Valmiiksi ihmisen mieli ei tule koskaan, eikä toivottavasti jämähdä paikoilleenkaan vaan säilyy joustavana koko elämän. 

Matkaani myötätuntoisempaan elämään voit seurata myös Instagramissa. 

Lähde: Arto Pietikäinen, Joustava mieli ja hyvän itsetunnon ABC, Kustannus Oy Duodecim 2021. 

Mtvuutiset.fi haastattelu 14.11.2021 https://mtvgo.fi/l/t0EIRZcg