Onko kaikessa oltava tavoitteellinen?

 Mitä sä niinku tavoittelet tuolla blogin kirjoittamisella? - Tähän kysymykseen olen törmännyt nyt jo useamman kerran, vaikka oikeastaan vasta alkutaipaleella kirjoittamisessa olen. Miksi tämä kysymys esitetään niin usein ja tarvitseeko kaikessa tekemisessä aina olla tavoite? 

Työelämässä olemme tottuneet siihen, että kaikki tekeminen on tavoitteellista. Lähes kaikkea toimintaa ja tunnetta mitataan jollain mittarilla ja luonnollisesti haluamme päästä tuloksissa yhtiötasoisiin tavoitteisiin. Kehityskeskusteluissa sitten puretaan yhdessä tiiminvetäjän tai esihenkilön kanssa kuinka on onnistuttu ja miten voisi vielä parantaa tekemisen tasoa. 

Harrastuksissa puhutaan myös tavoitteellisesta edistymisestä. Tulosten kuntosalilla, juoksunopeudessa tai taitotasossa odotetaan paranevan koko ajan. Jos tulos ei parane, pohdimme ruokavalion tai treeniohjelman muutosten mahdollista vaikutusta tulokseen. Toimenpiteitä tehdään ja taas seurataan tulosten kehitystä. 

On totta, että monessa asiassa juuri edistyminen ja tavoitteiden saavuttaminen tuo onnistumisen tunteen. Tavoitteellinen toiminta on tärkeää myös liiketoiminnan kannalta, sillä paikalleen jämähtäminen tuhoo tuoton. Minäkin tarvitsen selvät tavoitteet, joita kohti omaa toimintaa kehittää, niin työelämässä kuin harrastuksissa. Ne antavat raamit omalle tekemiselle. 

Iloa, ei suorittamista

Väitän kuitenkin, että tarvitsemme myös toimintaa jossa ei ole selvää tavoitetta. Jotain, mitä teemme vain siksi, että pidämme siitä tai saamme siitä muuta iloa. Hyväntekeväisyyttä, josta saa antamisen iloa, tai kirjan lukemista vain viihteen vuoksi. 

Minulle ajatusten kirjoittaminen blogiin auttaa jäsentelemään omaa mielen maailmaani. Voisin tietysti kirjoittaa samoja ajatuksia vaikkapa päiväkirjaan, mutta tulin ajatelleeksi kuinka kiva olisi myös keskustella muiden kanssa ajatuksista. Niinpä päädyin kirjoittamaan blogialustalle. 

Tiedätkö, on ollut valtavan kiva huomata, että jakamani ajatukset ovat saaneet aikaan keskustelua ja tuoneet iloa myös muille. Eikä minulla tässä vaiheessa ole kirjoittamiselleni muuta tavoitetta, vain tuottaa iloa itselleni ja muille. 

Vastauksena otsikon kysymykseen totean, että kaikessa ei pidä olla kyse tavoitteista. Emme me ole koneita, joista täytyy ottaa suurin mahdollinen kapasiteetti ulos ennen kuin tekniikka vanhenee tai hajoaa. Olemme inhimillisiä ihmisiä jotka tarvitsemme sisältöä, iloa tuottavia asioita ja luovuutta elämäämme. 

Ihmisarvomme ei riipu siitä kuinka tuottavia tai tehokkaita olemme, eikä siitä pystymmekö jatkuvasti parantamaan suorituksiamme. Olemme arvokkaita jokainen.