Sellaista olen miettinyt

 Miten inhimillisyys näyttäytyy työpaikallasi? Onko se asia, jota piilotellaan ja hävetään vai saako se näkyä? Onko se osa yrityskulttuuria oikeasti, vai ainoastaan päälle liimattu visio, jonka toteutuminen jää toisarvoiseksi? Erityisesti asiantuntijatyössä on jo jonkin aikaa keskusteltu inhimillisestä yrityskulttuurista yhtenä valttikorttina uusien osaajien rekrytoinnissa. Usein tämä tarkoittaa käytännössä mahdollisuutta sovittaa työ ja vapaa-aikaparemmin yhteen. Kun työnantaja joustaa muun elämän tarpeisiin, usein myös työntekijä joustaa tarvittaessa enemmän, ja hänen on tyytyväisempi ja voi töissä paremmin. Inhimillisyys on kuitenkin enemmän kuin vain ajankäytön käytänteistä sopimista. Kielitoimiston sanakirjanmukaan inhimillisen yksi merkitys on ”ihmiselle ominainen”. Oman havaintoni mukaan olemme haavoittuvaisia, tunteikkaita, epätäydellisiä, virheitä tekeviä yksilöitä, joiden erilaisuuden kirjo asettaa haasteita kaikelle yhteistoiminnalle. Me viestimme sanoin ja teoin, ääneen...

Työelämässä tyypillisesti syntyy jonkinlaista vaihtelua kiireen ja seesteisen ajan välillä. Alasta riippuen vaihtelu voi olla pientä laineiden liplatusta kesäisenä päivänä, tai valtavien aaltojen iskeytymistä rantakallioihin. Tasapainon löytäminen voi olla haastavaa, varsinkin jos vaihtelua ei pystytä ennustamaan riittävästi.  Itselläni työelämässä on kuluneen vuoden ajan ollut melko hektistä. Normaalin kiireen lisäksi on ollut ulkopuolelta tulevaa painetta ja tämä yhdistelmä on saanut aikaan kirjoittamisen jäämisen taka-alalle. Huomaan kuitenkin kaipaavani uppoutumista teksteihin ja tavoitteenani onkin saada aikatauluihini mahdutettua jälleen enemmän kirjoittamista. Nähtäväksi jää kuinka onnistun. Aiheet, jotka itseäni puhuttelevt eniten, liittyvät työelämän inhimilliseen puoleen. Numeroita, tavoitteita ja kaikenlaisia säädöksiä vilisevässä päivässä, kaipaan pehmeyttä, empatiaa ja epätäydellisyyden hyväksymistä. Joskus tarvitaan rohkeutta nostaa se lapa pystyyn virheen merkiksi ja...

Työhyvinvoinnin merkitys arjessa jaksamiseen on kiistaton. Siitä on turha kirjoittaa sen enempää tällä erää. Sen sijaan olen ystäväni kanssa pohtinut viime viikkoina enemmän sitä, kuinka merkittävä osa hyvinvointiamme työ itsessään jo on. Ystäväni on nimittäin ollut pitkällä sairauslomalla ja hän hartaasti odottaa jo pääsevänsä töihin.   Nyky-yhteiskunta on monella tavalla muuttunut hektisemmäksi ja jos voi sanoa - kaoottisemmaksi. Maailmalla tapahtuu paljon ikäviä asioita, joihin emme pysty vaikuttamaan. Lähipiirissämme saattaa olla paljon haasteita, kuten läheisen vakava sairastuminen tai joutuminen äkillisesti onnettomuuteen. Toisaalta inflaatio nostaa hintoja lähes samaan tahtiin kuin energiakriisi ja talousasiat huolettavat. Eikä meillä itsellämme välttämättä ole minkäänlaisia keinoja vaikuttaa asioiden kulkuun. Emme kykene hallitsemaan asioita ympärillämme, voimme ainoastaan pyrkiä sopeutumaan niihin. Ja tässä kaiken kaoottisuuden keskellä usein se oma työmme on niitä harvoja...

 Uusi työntekijä, joka intoa täynnä aloittaa tehtävässään, lähes poikkeuksetta haluaa antaa työnantajalleen lahjan. Tuo lahja annetaan kiitoksena tehtävään valituksi tulemisesta ja hyväntahdon eleenä, jotta yhteistyö lähtisi sujumaan mukavasti. Otatko työnantaja tuon lahjan vastaan kiittäen ja vastalahjalla palkiten? Vai onko lahja sinulle itsestäänselvyys josta ei sen kummemmin tarvitse kiitellä tai palkita?  Lahja, jonka työntekijä sinulle antaa, on hänen aloitteellisuutensa, luovuutensa ja intohimonsa työhön. Nämä ovat kaikki asioita, joita et rahalla voi työntekijältä ostaa, siksi ne ovat lahjoja. Palkanmaksun edellytyksenä on työntekijän kuuliaisuus työnantajalle. Se on siis ostettavissa. Lisäksi työntekijältä voidaan edellyttää ahkeraa työotetta sekä tietyn osaamistason saavuttamista. Mikäli työntekijällä on näissä selviä puutteita, on se tilanteesta riippuen jopa syy purkaa työsopimus. Mutta intohimon puute työtä kohtaan ei onneksi ole peruste irtisanomiselle ainakaan t...

  Sen tärkeydestä ja toteutumisesta puhutaan työpaikan palavereissa ja kahvihuoneessa, siitä tehdään kyselyitä ja niiden tuloksia päivitellään. Aiheesta kirjoittavat suuret, vakavasti otettavat päivälehdet ja naistenlehdet kertovat kokemuspohjaisia kertomuksia yksilöiden heräämisestä työhyvinvointiin. Eikö tämä jo riitä? Vastaus on lyhyesti: Ei. Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -tutkimus (2021) kertoo työtyytyväisyyden ja työkyvyn heikentyneen ajasta ennen koronaa. Lisäksi työuupumusoireilu on yleisempää kuin ennen koronaa. Joten valitettavasti työhyvinvointi on aiheena ajankohtainen edelleen. Työhyvinvoinnilla on merkitystä jokaisen työssäkäyvän päivittäisessä elämässä. Se vaikuttaa työssäkäyvän väestön terveyteen ja sillä on suoria taloudellisia vaikutuksia niin työntekijään henkilökohtaisesti, kuin koko yritykseen. Hyvinvoiva työntekijä on tutkimusten mukaan nimittäin yrityksellekin tuottavampi ja sitoutuneempi. Lähtökohdat kuntoon Mietitäänpä, mistä tässä on oikeastaan kyse:...

Kuuntelin hiljattain Ryan Holidayn teoksen Irti Egon vallasta ja totesin, että niin se taisi vanha kansa olla oikeassa kuitenkin, kun sanoivat vaatimattomuuden kaunistavan ihmisen. Monta vuotta tässä onkin mennyt välissä niin, että meille on uskoteltu pystyvämme mihin vain, kunhan boostaamme omaa egoamme tarpeeksi.  Ryan Holiday väittää, että "epäterveet uskomukset omasta tärkeydestä, arvokkuudesta ja erillisyydestä estävät elämästä täyttä elämää. Ne tekevät epäonnistumisista tarpeettoman raskaita, antavat pelon ohjailla ja estävät oppimasta uutta." Toisin sanoen, mikäli olemme mielestämme tärkeämpiä kuin oikeasti olemmekaan ja jos uskomme olevamme jotain erityistä, mihin muut eivät kykene, pelkäämme epäonnistumista niin paljon, ettemme kykene tekemään ratkaisujamme objektiivisesti. Jos puolestaan ymmärrämme, ettemme ole ainutlaatuisia ja että olemme vain yksi osa isoa kokonaisuutta, teemme ratkaisut avoimin mielin ja sen perusteella mikä olisi kokonaisuuden kannalta parasta,...

Olen itse työelämässä melko avoin ja kerron itsestäni työkavereille asioita, joita moni saattaa pitää hyvin henkilökohtaisina. Olen kertonut muun muassa kokemastani masennusjaksosta täysin arkipäiväisenä asiana, sellaisena yhtenä ajanjaksona elämässäni, joita on ollut monenlaisia. Minulle tuo ajanjakso nimittäin on yhtä arkipäiväinen asia, kuin oli opiskeluaika tai pikkulapsivaihe. Avoimuuteni on kuitenkin toisinaan herättänyt hämmästystä ja on ihmetelty kuinka uskallan paljastaa itsestäni niin paljon.  Ensinnäkin olen aika hyväuskoinen ihminen. Minä valitsen ajatella ihmisistä hyvää silloinkin, kun olisi ehkä syytä epäillä heidän vaikuttimiaan tai sanojensa totuudellisuutta. On totta, että toisinaan joudun kohtaamaan pettymyksiä ihmisten suhteen juuri tästä syystä. Mutta olen myös huomannut, että ihmiset ovat pääosin melko rehellisiä ja toimivat oikein - ainakin silloin, kun he huomaavat jonkun odottavan heiltä sitä. Se, että joku vilpittömästi uskoo hyvää sinusta, saa jostain syy...

Kevätsiivouksen aika ja huomaat, että kaikenlaista turhaa on kertynyt kaappeihin. Tavarat ja vaatteet ovat hyväkuntoisia, joten et niitä raaskisi roskikseen heittää ja päätät kokeilla myydä ne käytetyn tavaran myyntipaikalla verkossa. Eikä aikaakaan, kun saat ensimmäisen yhteydenoton: ostaja on valmis maksamaan tuotteesta pyytämäsi hinnan ja tehdä kaiken sinulle helpolla tavalla, käyttäen kuriiripalvelua. Onpas helppoa ja kätevää, ajattelet, ja suostut ehdotukseen. Vai kannattaako sittenkään suostua? Mikäli hyväksyt ostajan ehdotuksen, saat pian viestin, jonka linkistä päädyt hyvin aidon näköiselle sivustolle. Kaikki näyttää olevan kunnossa, yrityksen logo oikeanlainen, sivuston ulkoasu linjassa yritysilmeen kanssa ja kirjoitusasu korrekti. Jopa sivustolla toimiva chat-asiakasneuvoja on ystävällinen ja opastaa sinua, miten täyttää pyydetyt tiedot sivustolle. Mutta hetkinen! Mitä tietoja olet nyt antamassa? Nimi- ja osoitetiedot voit antaa suhteellisen turvallisesti, tilinumerosikin voi...

Ostamassasi tuotteessa tai palvelussa on vikaa ja koitat saada yhteyttä yrityksen asiakaspalveluun. Puhelimessa sinua on vastassa numerokoodeja näpyteltäväksi robottiäänen ohjeistuksen mukaan, mutta ohitat ne, sillä et jaksa etsiä tarvittavia lukuja mistään. Päästyäsi asiakaspalvelijan puheille, hän lopulta kertoo, ettei asiaa voida hoitaa puhelimessa ja ohjaa asioimaan paikan päällä. Niinpä päätät lähteä paikan päälle asioimaan ihmisen kanssa. Jonotettuasi asiakaspalvelijan puheille ikuisuudelta tuntuvan ajan, pääset vihdoin tiskille. Riippuen siitä, minkä tyyppinen palvelu on kyseessä, asiakaspalvelija pyytää sinulta tositteita, henkilötodistusta tai jotain muuta asiakirjaa, joka ei tietenkään ole tullut mukaasi. Ilman asiakirjoja ei asia etene ja joudut lähtemään tyhjin käsin kotiin. Sinua kiukuttaa ja ihmettelet, miten heikoksi on asiakaspalvelu mennyt, kun ei rehellisen ihmisen sana enää riitä asioiden kuntoon saattamiseksi. Onko kyse kuitenkaan asiakaspalvelun heikost...

 Työtoverini sai hiljattain asiakaspalautteen, jossa häntä kiitettiin erikseen siitä, ettei hän alkanut puhua eri tavalla asiakkaalle kuultuaan tämän iän. Palaute paitsi kertoi työtoverini ammattitaidosta, myös herätti työyhteisössämme keskustelua ikäpositiivisuudesta. En nimittäin tiedä, minkä ikäinen tuo kyseinen asiakas oli: hän saattoi olla 85-vuotias, mutta aivan yhtä hyvin vasta 15. Ikäpositiivisuudella ei oikeastaan ole mitään tekemistä iän kanssa. Terminä ikäpositiivisuus usein ensimmäisenä liitetään suhtautumiseen hieman jo varttuneempaan tai iäkkäämpään väestöön. Nopeasti tehty gallup työyhteisön keskuudessa kuitenkin osoitti minulle, että käsitys ikäpositiivisesta asiakaspalvelusta vaihtelee hurjan paljon sen mukaan, minkälaisissa työtehtävissä itse työskentelee ja minkä ikäinen henkilö itse on. Useampikin työuraansa vasta aloittelemassa ollut kollega nimittäin kertoi kokeneensa nuoren ikänsä vuoksi joskus ammatillisen osaamisensa ja ymmärryksensä vähättelyä asiakkaiden ...

 Suomalaisessa kulttuurissa positiivisen palautteen antaminen on vuosikymmenien ajan ollut nihkeää. Sanonnat, kuten "kissa kiitoksella elää" ja "työ tekijäänsä kiittää" ovat tuttuja viittauksia siihen lähtökohtaiseen pelkoon, että liika kiittäminen ja kehuminen saattaisi tehdä ihmisestä ylpeän. Eikä mikään ole niin paha kuin ylpeä ihminen, sillä luterilainen nöyryys ja vaatimattomuus ovat todellisia hyveitä, joita kaikkien tulee tavoitella.  Tästä syvään juurtuneesta asenneongelmasta on onneksi vähitellen  alettu päästä eroon ja työhyvinvoinnin kannalta merkityksellisen palautteen antaminen ja saaminen tunnustetaan nykyään merkittävästi hyvinvointia lisääväksi tekijäksi. Toki tästä on seurannut monia vaivautuneita hetkiä työpaikalla, kun kiitosta saavat työntekijät kiemurtelevat noloina, täysin varautumattomina ja kokemattomina palautteen saamiseen ja koittavat kaikin keinoin vakuuttaa, "ettei tämä nyt ollut mitään" ja "eipä tässä mitään kiittämistä o...

 Rutiineista puhuttaessa sävy on melko usein negatiivinen. Työpaikkailmoituksissa kysytään siedätkö rutiineja, ikään kuin ne olisivat jotain mitä on vaan pakko kestää. Toisaalta tietyllä totutulla tavalla työskentelevää henkilöä saatetaan kutsua kaavoihin kangistuneeksi, mikä antaa mielikuvan joustavuuden häviämisestä, kun työstä tulee rutiinia. Rutiinit ovat kuitenkin tärkeä osa elämää. Lapsille opetamme tärkeät aamu- ja iltarutiinit jo mahdollisimman nuorena, jotta arki sujuisi mutkattomasti. Asioiden ennakoitavuus auttaa niin lasta, kuin aikuista siirtymään oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä tehtävästä toiseen. Samalla varmistetaan, että kaikki tärkeät toimet tulee hoidettua.  Hyvinvointivalmentajat puhuvat mieluummin ravinto- ja liikuntatottumuksista, kuin rutiineista, mutta samasta asiasta niissäkin on kyse. Säännöllisesti tehtävistä, samanlaisina toistuvista toimista. Kun liikunnasta tulee toistuva rutiini, on sen suorittaminen helpompaa: ei tarvitse kuluttaa aika...

Mielen tehtävä on tuottaa ajatuksia. Näitä ajatuksia me voimme puntaroida ja arvioida ovatko ne hyviä vai huonoja, uskommeko niihin vai emme. Jokaista ajatusta ei nimittäin kannata hyväksyä ja uskoa.  Mieli on meinaan sellainen kaveri, joka ei välitä vaikka huutelisi meille törkeyksiä tai lannistavia ajatuksia. Se voi haukkua tyhmäksi ja laiskaksi välittämättä yhtään pitääkö väitteet paikkansa vai ei. On itse tietoisesti päätettävä, ettei näitä ajatuksia nyt kannata ottaa tosissaan, vaan on parempi hylätä ne ja heittää pois.  Työelämässä mielen tuottamat ajatukset usein palvelevat tehtävistämme suoriutumista. Luova mieli pulppuaa ideoita ja hoidamme hankalatkin asiat helposti alta pois. Tosin sellainenkin tilanne on joskus tullut kesken asiakaspalvelutilanteen, että mieli lyökin tyhjää! Tuntuu, että kaikki ajatukset ovat kadonneet, eikä ole mitään pään sisällä. Onneksi nuo tilanteet ovat yleensä erittäin lyhyitä hetkiä. Vinkki: Jos näitä alkaa ilmaantua usein ja ne kestäv...

 Mitä sä niinku tavoittelet tuolla blogin kirjoittamisella? - Tähän kysymykseen olen törmännyt nyt jo useamman kerran, vaikka oikeastaan vasta alkutaipaleella kirjoittamisessa olen. Miksi tämä kysymys esitetään niin usein ja tarvitseeko kaikessa tekemisessä aina olla tavoite?  Työelämässä olemme tottuneet siihen, että kaikki tekeminen on tavoitteellista. Lähes kaikkea toimintaa ja tunnetta mitataan jollain mittarilla ja luonnollisesti haluamme päästä tuloksissa yhtiötasoisiin tavoitteisiin. Kehityskeskusteluissa sitten puretaan yhdessä tiiminvetäjän tai esihenkilön kanssa kuinka on onnistuttu ja miten voisi vielä parantaa tekemisen tasoa.  Harrastuksissa puhutaan myös tavoitteellisesta edistymisestä. Tulosten kuntosalilla, juoksunopeudessa tai taitotasossa odotetaan paranevan koko ajan. Jos tulos ei parane, pohdimme ruokavalion tai treeniohjelman muutosten mahdollista vaikutusta tulokseen. Toimenpiteitä tehdään ja taas seurataan tulosten kehitystä.  On totta, että mo...

 Hyvän itsetunnon merkitystä korostava yhteiskunta tuottaa huijarisyndoomasta kärsiviä työelämän ammattilaisia, jotka kyseenalaistavat kaiken osaamisensa kohdatessaan haastavia tilanteita tai epäonnistumisia. Epävarmuus tulkitaan ammatillisen itsetunnon puutteeksi ja äkkiä vuosien kokemus ja opitut taidot eivät tunnu enää riittävän.   Itsetunnon parantamiseen on oppaita maailma väärällään. Ne tarjoavat erilaisia harjoituksia ja ajatusmalleja itsetunnon parantamiseen ja välittävät mielikuvan, jonka mukaan hyvä itsetunto on avain menestykseen, niin työelämässä kuin ihmissuhteissa yleensä. Pitää olla varma itsestään, silloinkin kun ei ole varma olo ollenkaan, tai epäonnistuminen on vain ajan kysymys.  Entäpä jos itsetunnossa ei olekaan kyse siihen liitetyistä varmuuden ja oman kyvykkyytensä tietoisesta esille tuomisesta? Entäpä jos sanaan liitettäisiinkin myötätunto, niin että kyse olisikin itsemyötätunnosta? Oman itsensä myötätuntoisesta hyväksymisestä niin puutteineen...

Muistatko vielä, kuinka lapsena asioista innostuminen sai aikaan kihelmöivän olon, niin  ettei meinannut nahoissaan pysyä? Milloin viimeksi olet tuntenut tuon innostumisen tunteen, edes pienenä sykkeen nousuna tai haluna ryhtyä toimintaan?  Kuuntelin "Työelämän timantteja"- podcastiä jokin aika sitten, missä Minna Vanhala-Harmanen Baronalta oli keskustelemassa työelämätaidoista. (nauhoitettu 08.04.2021) Keskustelussa hän nosti innostumisen yhdeksi merkittävistä taidoista työelämässä, sillä ihminen joka on innostunut ja kiinnostunut siitä mitä hän tekee, on yleensä aktiivinen hakemaan lisää tietoa ja taitoja työhön liittyen.  Olen itsekin huomannut, että kiinnostus ja asioista innostuminen voivat saada lähes ihmeitä aikaan. Olisi varsin helppoa, jos innostuksen saisi lisättyä myös CV:hen yhtä näppärästi faktatietona kuten esimerkiksi käydyt kurssit. Valitettavasti näin ei ole, vaan on äärimmäisen vaikeaa todentaa työhakemuksessa sitä, kuinka innostunut ja kiinnostunut juur...

  Asiakaspalvelua eri aloilla yhdistää se, kuinka laajasti elämän koko kaari siellä näkyy. Toki toisilla aloilla eri elämänvaiheet näkyvät vahvemmin kuin toisilla, mutta väitän, että jokainen asiakaspalvelussa pidempään työskennellyt on joutunut vastakkain niin elämän synnyn, kuin kuoleman kanssa.  Mikä näissä tunnepitoisissa kohtaamisissa on asiakasneuvojan tärkeimpiä ominaisuuksia? Empatia .  Empatia on kyky tai oikeastaan taito ymmärtää, mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen asemaan. Sanon sitä taidoksi, sillä se on opeteltavissa oleva ominaisuus, ei sellainen mitä joko on tai ei ole. Asiakaspalvelussa empatiataidot ovat perusedellytys hyvän asiakaskokemuksen aikaan saamiselle.  Asiakaspalvelu on jatkuvaa keskustelua, neuvontaa, ongelmanratkaisua ja toisinaan haastavia kohtaamisia. Tämä kaikki vaatii keskusteluälykkyyttä. Helena Åhmanin teos "Keskusteluälykkyys painetilanteissa" on erinomainen oppikirja keskusteluälykkyyden ...

  Oletko koskaan koittanut koota 1000 palan palapeliä? Palat ovat pieniä, eikä yksi pala oikein kerro vielä mitään kokonaisuudesta. Sen paikkaakin joutuu joskus hakemaan vähän aikaa.    Yritysorganisaatiot ovat kuin nämä palapelit. Jokainen yrityksen työntekijä on yksi pieni pala siinä suuressa kuvassa. Toisinaan sille yhdelle palalle oikean paikan löytäminen vie aikaa, joskus taas osuu kohdalleen nopeastikin. Mutta entä jos se palanen ei itse oikein hahmota omaa paikkaansa? Jos se ei näe kokonaisuutta, vaan ainoastaan ne kymmenen muuta sinistä palaa siinä vieressä?  Työntekijä, joka ei hahmota yrityksen kokonaisuutta, sen visiota, toimintoja ja arvoja, on kuin pala joka ei näe muuta kuin ne viereiset siniset palat. Niinpä kun hänelle kerrotaan, mitä vihreät palat ovat tehneet tai kokeneet, hän ei ymmärrä omaa osuuttaan vihreiden mahdollisissa onnistumisissa. Hän ihmettelee mitä ne sellaiset vihreät palat ovat ja miksi ne ovat siellä. Hän saattaa jopa kyseenalaistaa ...

  Onpa kyseessä toimitusjohtaja tai tuotantotyöntekijä, jokaisen perehdytykseen tulisi kuulua työskentely asiakaspalvelussa vähän aikaa. Miksi? Koska asiakaspalvelu on ikkuna koko yrityksen toimintaan.  Olen toiminut asiakasneuvojana sekä asiakaspalvelutehtävissä monissa eri alojen yrityksissä ja kaikissa toistuu sama kaava. Jos yrityksen viestintä asiakkaille ei toimi, se näkyy aspassa. Jos tuotannossa on haasteita, se näkyy aspassa. Jos nettisivuilta on vaikea löytää tietoja, sen näkyy aspassa. Oikeastaan kaikki se, mikä yrityksen toiminnassa vaatisi kehittämistä, näkyy ja kuuluu aspassa.  Tämän lisäksi asiakaspalvelussa saa kattavan käsityksen siitä, millaisista ihmisistä yrityksen asiakaskunta koostuu, mitä palveluja eri segmentit tarvitsevat tai arvostavat ja mitä pidetään turhana. Nykypäivänä mikään ei ole yhtä tärkeää yritystoiminnassa, kuin asiakkaan ymmärtäminen. Simon Sinekiä lainatakseni: "If you don´t understand people, you don´t understand business"- jos et y...